
Kevättalvella esitetyssä Avara luonto -dokumentissa Apolloperhosen matkassa (In den Sonnenterrassen Apollos) näytettiin hidastettuna, miten apolloperhonen lentää. Viime torstaina pitkäaikainen toiveeni nähdä elävä apolloperhonen lennossa toteutui Paraisilla! Olen hyvin hyvin kiitollinen Esa Kankaanpäälle, joka toimi oppaanani.
Nyt kun vielä onnistuisin näkemään unta, jossa leijailisin apollona näkymättömillä ilmapatjoilla, pudottautuisin vuorelta laakson lämpöön makean kukan luo. Ajattelen apolloja joka ilta ennen nukahtamista. Kirkkaassa unessa me tiedämme uneksivamme - kaikki on siis mahdollista.
Tässä kohtaa voin myös siteerata Tua Forsströmin ihanan runon ajatusta, että "on parempi pysytellä metsässä, jossa voi villiintyä ja vaeltaa." Ajatus löytyy kirjasta Mutta kuvittelin että sydän ei tunne rajoja". (Ennen pitkää tässä kuitenkin käy niin, että himolukijan blogista tulee kirjavinkkaus-blogi...). Nyt menen takaisin terassille aurinkoon lukemaan lisää Forsströmiä.

